Yksikään uusimaalainen liikennehanke ei EU:n prioriteettilistalla
Helsingin Uutiset julkaisi 26.11.2025 artikkelin siitä, kuinka Uudenmaan suuret liikennehankkeet, erityisesti lentorata ja Tallinna-tunneli, uhkaavat jäädä ilman EU-rahoitusta, jos Suomi ei ole hereillä edunvalvonnassaan. Lehden haastattelussa Helsinki EU Officen johtaja Janne Leino korostaa, että Suomen on nähtävä liikennehankkeet osana laajempaa kansainvälistä kokonaisuutta, jos EU:n seuraavan rahoituskauden (MFF 2028–2034) tukea aiotaan saada.
Lisäksi Leino painottaa, että EU:n seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2028–2034 korostuvat liikennehankkeet, jotka hyödyttävät useampaa jäsenvaltiota, liittyvät Euroopan laajuiseen TEN-T-pääliikenneverkkoon, vahvistavat huoltovarmuutta ja sotilaallista liikkuvuutta sekä tukevat vihreää siirtymää. EU-rahoitusta ei siis enää jatkossa kohdenneta kansallisiin projekteihin, vaan strategisiin ylikansallisiin kokonaisuuksiin. Ratkaisuna tähän Suomen tulisi yhdistää Uudenmaan keskeiset ratahankkeet yhdeksi eurooppalaiseksi kokonaisuudeksi, mikä parantaisi Suomen huoltovarmuutta, sotilaallista liikkuvuutta, kilpailukykyä, siirtäisi liikennettä raiteille, tukisi EU:n ilmastotavoitteita ja liittäisi Suomen tiiviimmin Euroopan raideverkkoon.
Helsingin Uutisten artikkelissa nostetaan esiin Ruotsin onnistuminen Oulu–Luulaja-ratahankkeessa, joka sai EU-tukea, koska se perusteltiin nimenomaan kansainvälisellä liikenteellä ja logistisilla hyödyillä. Ruotsilla on etulyöntiasema kansainvälisissä yhteyksissä, sillä kaukojunat kulkevat Arlandan lentokentän kautta ja Tukholmasta on yöjunayhteyksiä Keski-Eurooppaan. Leino varoittaakin, että ilman vastaavia strategisia päätöksiä Suomi voi jäädä kehityksestä jälkeen.
Uusimaa on jäämässä myös kansallisesti jaettavassa koheesiopolitiikassa mahdollisten itärajatukien ulkopuolelle. EU haluaa suuntaa tulevina vuosina erityistä rahoitusta Venäjän ja Valko-Venäjän läheisyydessä sijaitseville alueille, jotka ovat kärsineet sodan ja pakotteiden vaikutuksista. Rahoitus kohdennetaan kansallisten kirjekuorten kautta itäraja-alueelle NUTS 2 luokituksen perusteella. Suomen vuonna 2011 tekemän NUTS-2 jaon vuoksi Helsinki-Uusimaa muodostaa erillisen alueen, joka ei kuulu tämän määritelmän piiriin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman toimijat eivät voisi hakea itärahoitukseen liittyvää EU-tukea, vaikka lentoaseman ekosysteemi on kärsinyt kovasti Venäjän hyökkäyssodasta. Leino katsoo, että kyse on vanhan aluejaon aiheuttamasta vahingosta: Uudenmaan kaltaiset strategiset alueet putoavat välistä, vaikka niiden merkitys huoltovarmuudelle ja taloudelle on valtakunnallinen. Etelä-Suomen suuralue (NUTS2), johon Uusimaa ei kuulu, ylettyy Etelä-Karjalasta Varsinais-Suomeen. Tätä EU:n määritelmää tuleekin muuttaa niin, että mahdolliset tukitoimenpiteet kohdennetaan tarpeen mukaan, eikä NUTS2-jaon perusteella.
Tarve Suomen aktiiviselle EU-vaikuttamiselle on siis selvä: liikennehankkeita on uskallettava priorisoida ja suunnitella rajojen yli hyödyntäen TEN-T -verkon tuomia mahdollisuuksia. Koheesiopolitiikan osalta mahdollisia itärajan tukia ei tulisi jakaa NUTS 2 -maatieteen perusteella, vaan tarpeen mukaan.
Helsinki EU Office edustaa yhteensä kymmentä sopimuskumppania Brysselissä. Toimiston isäntäorganisaationa toimii Uudenmaan liitto.