Mercosur-kauppasopimus: Sopimus EU:n alue- ja kaupunkikehitysvarojen kustannuksella?
Euroopan parlamentti päätti keskiviikkona 21.1. viedä Mercosur-kauppasopimuksen Euroopan unionin tuomioistuimen arvioitavaksi. Päätös viivästyttää sopimuksen hyväksymisprosessia vähintään useilla kuukausilla. Äänestystulos oli poikkeuksellisen tiukka: 334 meppiä kannatti tuomioistuinkäsittelyä, 324 vastusti ja 11 pidättäytyi. Parlamentissa sopimuksen vaikutukset maatalouteen ja ilmastoon ovat herättäneet kasvavaa huolta. Yli kahden vuosikymmenen ajan neuvoteltu sopimus pysäytettiin näin aivan viime metreillä. EU:n jäsenmaista koostuvassa neuvostossa oltiin ennen parlamentin äänestystä päästy sopuun kauppasopimuksesta – tarjoamalla lisää varoja EU:n maatalouden hyväksi, joka käytännössä tarkoittaisi leikkaamista EU:n alue- ja kaupunkikehitysvaroista, eli niin sanotusta koheesiorahoituksesta.
Mercosur-sopimuksen poliittinen hyväksyntä on kytkeytynyt tiiviisti EU:n vuosien 2028–2034 monivuotisen rahoituskehyksen uudistamiseen. Komissio on ehdottanut laajaa budjettiremonttia, jossa perinteiset rahastot, kuten koheesiopolitiikan ja maatalouspolitiikan välineet, integroidaan osaksi kansallisiin ja alueellisiin kumppanuussuunnitelmiin perustuvaa yhteistä kehystä (national and regional partnership plans, NRPP). Tämän kehyksen sisällä maatalouden CAP-rahoitukseen on varattu noin 300 miljardia euroa viljelijöiden tulotukeen, ja lisäksi käyttöön otetaan 6,3 miljardin euron turvaverkko-kriisivara maataloudelle.
Tammikuussa 2026 komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ehdotti myös 45 miljardin euron CAP-varojen aikaistamista budjettikauden alkuun. Tämän lisäksi komission puheenjohtaja on myös neuvotteluissa lupautunut(siirryt toiseen palveluun) korvamerkitsemään 10 % NRPP-kirjekuoresta maatalouden kehittämiseen. Tästä korvamerkinnästä ei ole aiemmin ollut puhetta. Erityisesti Italia on tulkinnut tämän keskeiseksi myönnytykseksi, joka auttoi murtamaan Mercosur sopimusta koskevaa vastustusta. Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole lisävaroista vaan saman kokonaiskehyksen sisäisestä uudelleenkohdentamisesta. Alueiden- ja kaupunkien näkökulmasta pelkona on, että NRPP-kirjekuoren sisällä tapahtuva uudelleen kohdentaminen tapahtuu alueille- ja kaupungeille tarkoitetun osuuden kustannuksella.
Kehitys herättää huolta koheesiopolitiikan rahoituksen tulevaisuudesta. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen osuuden korvamerkitseminen NRPP-kirjekuoren sisällä voi pienentää aluekehitysrahoituksen osuutta kirjekuoressa. Helsinki EU Officen johtajan Janne Leinon mukaan Suomessa tämä voisi johtaa erityisesti alueille ja kaupungeille suunnattujen koheesiovarojen supistumiseen. Tällä olisi merkittävä negatiivinen vaikutus myös Suomen korkeakoulukenttään ja soveltuvan tutkimuksen rahoitukseen. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen ulkopuolisesta tutkimus- ja kehitysrahoituksesta noin puolet tulee koheesiovaroista.
”Uudet kauppasopimukset ovat EU:lle geopoliittinen välttämättömyys, mutta niitä ei saa tehdä alueille ja kaupungeille suunnatun rahoituksen kustannuksella”, toteaa Leino. Suomessa nämä varat tukevat keskeisesti talouden kasvua.
Mercosur perustettiin vuonna 1991 Argentiinan, Brasilian, Paraguayn ja Uruguayn muodostamana Etelä-Amerikan kauppaliittymänä. Eurooppa-neuvosto valtuutti(siirryt toiseen palveluun) 9. tammikuuta 2026 EU:n allekirjoittamaan sekä laajemman EU–Mercosur-kumppanuussopimuksen (EMPA) että erillisen väliaikaisen kauppasopimuksen (iTA). Neuvoston valtuutuksen jälkeen väliaikaisen kauppasopimuksen voimaantulo edellyttäisi vielä Euroopan parlamentin hyväksyntää. Toteutuessaan sopimus loisi maailman laajimman vapaakauppa-alueen, joka kattaisi yli 700 miljoonaa ihmistä. Se avaisi Brasilian, Argentiinan, Paraguayn ja Uruguayn pitkään suojatut markkinat eurooppalaisille yrityksille ja poistaisi tullit asteittain yli 90 prosentilta tullinimikkeistä.
Tuomioistuinkäsittelyn aikana parlamentti ei voi ottaa kantaa sopimuksen hyväksymiseen. EU-johtajat ovat kuitenkin todenneet, että sopimus voitaisiin tarvittaessa panna väliaikaisesti täytäntöön ilman parlamentin hyväksyntää. Laajemman kumppanuussopimuksen voimaantulo edellyttää kaikkien jäsenmaiden kansallista ratifiointia, mikä voi kestää vuosia.
Lähtökohtaisesti vapaakauppasopimukset tarjoavat kunnille ja alueille myönteisiä vaikutuksia lisääntyneen viennin, investointien ja työllisyyden kautta. Mercosurin lisäksi toinen ajankohtainen sopimus on tekeillä Intian kanssa. 27. tammikuuta osapuolet pääsivät alustavaan sopuun historiallisen suuresta vapaakauppasopimuksesta(siirryt toiseen palveluun), joka loisi kahden miljardin ihmisen markkinat. Sopimuksen odotetaan kaksinkertaistavan EU:n tavaroiden viennin Intiaan vuoteen 2032 mennessä. Komission mukaan tullien alennukset säästävät noin 4 miljardia euroa vuodessa eurooppalaisten tuotteiden tulleissa. Myös Intian kanssa tehtävä kauppasopimus vaatii vielä EU:n neuvoston ja parlamentin hyväksynnän. Tässäkin tapauksessa neuvotteluista odotetaan vaikeita ja että jäsenmaat tulevat hakemaan myönnytyksiä.
Jaa:
Jaa Twitterissä (siirryt toiseen palveluun) Jaa LinkedInissä (siirryt toiseen palveluun) Jaa Facebookissa (siirryt toiseen palveluun)